screenshot_2016-10-10-14-49-32

NFE 2016 – Rehellinen raportti

kirjoittaja: / 0 kommenttia / 10.10.2016

Heipä hei!

Vähän on ehditty hengähtää ja kisapöly alkanut hiljalleen laskeutua, joten laitetaan äkkiä tunnelmia ylös. Yritän kirjoittaa rehellisesti miltä kisojen jälkeen tuntui ja fiiliksiä ihan yleisesti.

 

20161008_225235

 

Matkattiin Lahteen perjantaina Rääkin poppoon kanssa. Koko päivän oli todella hyvä fiilis ja kova luotto omaan kuntoon. Dieetti oli sujunut todella hyvin (en sano helposti) ja kunto oli omasta mielestä hyvä ja selkeästi parempi kuin keväällä. Ihan hirveästi en ollut kuntoa esille tuonut viimeisillä viikoilla, sillä keskityin ihan täysin omaan tekemiseen. Perjantaina hoidettiin rekisteröitymiset, moikattiin tutut ja alettiin latautumaan tulevaan.

 

screenshot_2016-10-07-20-17-20

 

Lauantai meni aamulla hitaasti heräillessä ja mökillä loikoillessa viimeisiä kahveja nauttien. Aamupäivä vierähti messuilla kierellen ja Rääkin ständillä edustaen. Paljon tuttuja ja mahtava meininki! Tankkaus ym meni mielestäni ihan kivasti. Illasta vähän jopa rajoitettiin syömistä kun kroppa täyttyi ja otti painetta mukavasti. Illasta Lahteen saapui myös kovin tukijani ja tsemppari, eli oma vaimo. Lauantaista ei sen enempää, fiilis tosi hyvä ja odottava.

 

img-20161009-wa0007

img-20161008-wa0025

 

img-20161008-wa0034

img-20161007-wa0024

screenshot_2016-10-08-14-38-10

 

Sunnuntai ja kisapäivä. Fiilistä ei tarvinnut aamulla paljon hakea! Värit pintaan ja pelimestoille. Eli koko ajan oli rento ja hyvä fiilis, vaikka vähän juomattomuus ja syömättömyys painoi. Lavalla se rento fiilis katosi. En jännittänyt missään vaiheessa, mutta en ollut se sama rento kaveri kuin keväällä Kultsalla. Varsinkin finaalin jälkeen jäi todella epävarma fiilis omasta suorituksesta. Todella inhottava tilanne kun ei tiedä mistä se johtuu. Koitin huoltaja Kohoselta kysellä mikä meni pieleen, mutta mitään selkeää ei kuulemma näkynyt. Eipä siinä, jännityksellä palkintojen jakoon.

Ja mites siinä taas kävi. Neljäs. Tavoite oli paljon korkeammalla, mutta uskoisin että pronssiin olisin ollut tyytyväinen. Aivan järkyttävän suuri pettymys. Näkyi kuulemma naamalta.

Olen tässä nyt selaillut kuvia ja katsellut videoita kisasta koittaen yhdistää ne fiilikseen lavalla. Selkeästi näkyi, ettei esiintyminen ollut niin rentoa ja sulavaa kuin keväällä. Tunnelma oli jotenkin ihan eri, suuta kuivasi, en hymyillyt tarpeeksi ja kieltämättä olo muuttui koko ajan heikommaksi. Tekosyitä voi hakea vaikka kuinka. Olisiko pitänyt tankata enemmän ja pumpata paremmin kun kroppa näyttää vähän tyhjältä. Olisko olisko.. Turha jossitella, sen hetkinen kunto ja show ratkaisee.

screenshot_2016-10-10-14-58-56

 

Olin jo etukäteen päättänyt kilpailla myös iltapäivällä Ben Weider Legacy Cupissa. SM-kisan pettymys sai harkitsemaan uudestaan, mutta päätin lähteä hakemaan parempaa fiilistä sieltä. Taso oli tajuttoman kova (varsinkin tietenkin omassa pituusluokassa), eikä rahkeet riittäneet finaaliin. Toiset oli parempia. Mielestäni oma suoritus oli kuitenkin parempi kuin SM:ssä, joten fiilikset vähän nousivat. Hieno kokemus.

screenshot_2016-10-10-14-49-32

 

Kun tässä on päivän sulatellut tilannetta ja tapahtunutta, on fiilikset edelleen vähän ristiriitaiset. Välillä on syvästi v*tuttanut muiden fiilistelyt kisoista, oma esitys ja varsinkin sijoitus kun mitään en olisi voinut tehdä paremmin. Mutta, kun ottaa järjen käteen niin kyllähän sen nyt näkee etten huonoille hävinnyt! SM top 3 oli yksinkertaisesti muodoltaan parempia ja esiintyivät tällä kertaa paremmin. Siinäpä se. Weiderissä hävisin koossa isommilleni. Sunnuntai opetti että nyt on hyvä pohja rakennettu, enää tarvitaan lisää lihaa. Hyvistä geeneistä on lajissa luonnollisesti hyötyä, mutta kun niillä ei ole minua liikaa siunattu, on ainoa tapa entistä kovempi duuni. Tommi Heinonen sanoisi että lihasten paikat on, vain lihakset puuttuu. Ja vilpittömästi olen iloinen kaverien menestyksestä, hurjan duunin ootte tehneet!

 

20161009_160813

20161009_115626

20161009_160425

 

Nyt kun on paha olo purettu, on kiitosten vuoro. Joten, suuren suuri kiitos matkassa olleille! Jokaista en varmasti muista nimeltä mainita (pahoittelut), mutta uskon jokaisen tietävän kuka kiitoksen ansaitsee.

KIITOS

Vaimo Ira

Valmentaja Jesse Hirvonen

Valmentaja/huoltaja Toni Kohonen

Perhe

RÄÄKKI Clothing & Family Riku, Tomi, Otto & Otto

Force & Sportsnutrition Riku & Tytti & co.

OK osteopatiaklinikka Marko

Muscle Medic Wille

Tmi Elsa Vähätupa

Kisavärit Armi Mutka

Kaikki treenikaverit ja sielunveljet

Kaikki treenipaikat

Kaikki ystävät

Matka jatkuu

20161009_164951

20161009_212514

20161009_220319
20161009_194414





Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista