monster_2015-09-24_22-22-20

Pöhinä jatkuu…

kirjoittaja: / 3 kommenttia / 26.10.2015

Moro!

Elämä jatkuu ja pyykit pyykätty,eväs tai suoraan sanottuna shitti maistui hetken aikaa eri hyvällä ja ei se varmaan huono elämä olisi vaikka tuollaisella roskalla eläisi…ei olisi huolta kulkeeko podi,onko aminohappobooli täydellinen,paljonko rasvat on yms jonnin joutavaa höpötystä.Ois virtaa tehdä kaikkea normi juttuja esim vetää 16 tunnin mega grindejä jossain mmo-pelissä kun nakkelis kilon geishaa nassuun sipseillä maustettuna ja välillä jädeä niin saatas taas tilaa geishalle….uuh ihana elämä:)
Aamulla vaan mairea hymy kunnon pannukakku naamalla vessassa niin että kuuluis snack crackle pop kun finnit räjähtelis pitkin peilejä…vois päästä clerasil mainokseen ehkä?
No joo syötyä tuli enkä muutenkaan ole ollut nöpön nuuka kisaprojektin jälkeen et onko mikä ruoka hyvästä ja mikä pahasta,toki viime vuosina on hiukka joutunut allergioiden takia jarruttelemaan mutta kyllä se ketuiksi menneen proggiksen jälkeen itsellä syöminen jeesaa eniten sitä ketutuksen määrää eikä siinä kukaan sivusta seuraaja kykene sanoa että onko tuo järkevää kun jätemylly lähtee liikkeelle.
Teamleader keväällä nakkas lahjakortin Saslik ravintolaan mikä on tullut tutuksi jo entuudestaan usean vuoden takaa….vanha venäläinen ravintola missä on mausteista ruokaa ja esim nyt oli karhua tarjolla yms venäläisiä perinne ruokia.Itselle kun mausteet aika jäässä niin kyllähän tuo ruoka hyvällä maistui ja se uunijäätelö on aina hyvää vaikka jotenkin tuntui että ateria koot oli jotenkin kevyntyneet,ainoa ravintola missä itse saa edes jotakin syödäkseen on kyllä ollut American diner ja big tower jos puhutaan että tilataan vain yksi annos eikä mitään lista läpi juttua…..joskus on niitäkin tehty yhden helsikiläisen bodycoachin kanssa.
No mutta syötiin ja hyvää oli vaikka ei vatta täyteen tullut,paikalla naisten physique kisaajaa,bodyfitness kisaajaa ja muuta podi hörhöä eli mikrofraktiot tuli jauhettua
DSC_0601
Perus piffiä ja valkosipuli pottua
DSC_0602
Sisäfilettä ja samaa pottua höysteillä
DSC_0603
ja sitä uunijäätelöä eli kakkupohja,jädeä ja marenkia ja uuniin
Päälle pitkästä aikaa leffaan ja ennen leffaa hiukka suklaakakkua ja kilo irttaireita niin ei tarvinnut leffassa jauhaa vaan ottaa lungisti,katottiin Tale of tales leffa jonka sai Finnkinon lippumyyjä päättää että mikä kytätään,haju oli sentäs leffasta ja hyvä valinta koska ei mikään perusleffa vaan niinkuin kriitikot örisseet että erikoinen veto ja sitä se oli hyvällä tavalla eli jebu jee leffa.

Tuon skeidan syönti pätkän jälkeen on taas ollut eväät hyvässä ruodussa ja podi kulkee kivastí,paino hiukka nousi mutta ruotuun palattua tasanen huntti eli siitä Lahden skeida vkonlopun sunnuntaista paino heilahtanut alle kilon.Jumpissa oon vedellyt nyt Cluster dextrin hiilaria ja onko placeboa,uutuuden viehätystä vai mitä mutta aika jebulta tuntuu,jauhe itsessään on vitargoon verrattuna hienojakoisempaa ja pitäsi mennä jakeluun vielä vitargoa paremmin.Monet ison maailmat coach ja kisaajat ovat tuotetta hehkuttaneet mm John Meadows ja varmasti noissa on aina pieni lapin lisä mutta itse sanoisin ainakin että ei huonoa missään tapauksessa ja kun ei vatsakaan reagoi negatiivisesti niin itselle enemmän kuin bueno juttu eli voi sanoo muy bueno!
Toki se kokonaisuus on se juttu eikä sitä paikata yhdellä super hiilarilla eli jumppa,eväs(lasken ravinteet tähän mukaan) ja sitä lepoa varmaan mukaan niin homma pelittää,itsekin saanut hiukan enempi unta palloon vaikkei vielä lesomaan päästä Utin unenlahjoihin verrattuna.
En laittanut tähän mitään jauhantaa mikä meni pieleen kisojen osalta kun on sitä shaiban makua saanut itsekseen nieleskellä ihan reilusti ja sitä kuuluisaa suomalaista vittuilua kuunnella ihan omiksi tarpeiksi,tuo on se asia aina mikä ihmettyy itseään,ei tulisi omaan mieleen mennä yhdellekkään urheilijalle ketuiksi menneen suorituksen jälkeen esim penkkipunnertaja millä jäi 500kg loppuojennusta vaille valmiiksi että olitko vähän heikko?Ja koska suomalainen ihminen ruokkii omaa mielihyväänsä toisten epäonnistumisesta niin kai se pitää toisaalta niille sitten suoda…..itse olen kisannut 20 vuotta ja niistä 3 kisaa mennyt hiukan samalla tapaa ketuiksi niin nehän täytyy kyllä muistaa ja niistä tuntuu olevan kiva muistuttaa,ne onnistumiset on kyllä onnisttu hautaamaan syvälle suolistoon koska suomalainen ei voi toista kehua ilman että kun selkä on kääntynyt ettei mora olisi viuhunut.Otan kritiikin hyvin vastaan ihmisiltä joilla on tässä asiassa OIKEASTI näkymystä ja kokemusta eikä sitä pelkkää netti infoa mikä ei peilaa oikeaan tekemiseen millään muotoa,jutut on juttuja ja teot on tekoja ja niillä iso ero.
Tämä ylläoleva ei ole mikään avautumis eikä haistattelu kirjoitus vaan ihan yleinen pohdinto miksi tässä maassa eletään pilvissä toisten epäonnella….ehkä suurin syy miksi monet urheilulajit eivät mene eteenpäin löytyy tästä samalla.
Mutta palaan jossain kohtaa tuohon mitä olisin voinut tehdä toisin yms,ny poudataan ja kahtotaan mitä eteen tuloo….
Toisesta puoliskosta sen verran että mm kisoihin olisi päässyt mutta päätös oli pötköti pöö ja ens kertaan,alla kevään laihis ja syksyn laihis mitä olisi pitänyt jatkaa tai pitää ns kunto yllä 4 vkoa lisää,näissä asioissa jokainen pitkää kisannut tuntuu omat rajansa ja sivusta varmasti sanotaan että eihän 4 vkoa ole mitään mutta stage on kaikille auki eli hullu saa olla muttei tyhmä:)

800_5296
Kuva by Mike Siren/Pakkotoisto

Sellasta jauhantaa ja päälle peace kaikille!

T

3 kommenttia

  1. Vihaajat vihaa ja sitä rataa. Eiks se oo iha normimeininki ja Suomessa varsinki kateellisuus on kova sana. Tottakai siitä pitää vittuilla jos joku menny pieleen, koska on kateellisia ettei pääse itse edes siihen pisteeseen. Mutta, ettei aina paskaa niin ainakin omalle kohdalleni olet tuonut sairaan motivaation. Tossa keväällä kun näin ekan kerran videoita, katoin et jumalauta mikä asenne ja tekeminen, itsekuri on kova. Siinä sitte mietti että niin, mullakin oli viel 10v sit et mihin se katos? Oli kireä kunto, suora ryhti ja terveelliset ruuat ja kaikki. Mitä nyt on? Läskiä paljon, iso maha, huono ryhti, huonot tukilihakset, kaljaa ja tupakkaa menny vuosien varrella (Jota ei mennyt saliaikana yhtään) ja kunto suoraan helvetistä.

    No kuitenkin motivoituneena tästä kaikesta otin itteäni niskasta kiinni ja lopetin jatkuvat iltakaljat… Sen koommin vaihtui puhdas ruokavalio takasin kaiken pizzan yms tilalle ja nyt viimeisenä sain lopetettua tupakanpolton. Joten kiitos videoista ja motivaatiosta. :) Ilman tota kivenkovaa asennetta ja itsekuria, tuskin ois miettiny että ”itelläki oli joskus sellanen, mihin se katos matkalla… Ja miksi ?” Jeah, näillä mennää.

    Vielä pitäis podii alkaa tekemää taas pikkuhiljaa, sais ton fläsän palamaa veks ja wanhan kunnon sieltä jostain alta kaiveltua esille. Tämä ei siis ole apinoimista tms, vaan se wanha motivaatio löyty tuolta jostain alitajunnan perukoilta ja sai pääkopan miettimää et miks teen näin, miten teen? Miksen tee sitä, mistä tykkäsin… Miten tähän on tultu, eihän tässä ole mitää järkeä, tee jotain :) Et lisää videoita vaan, ainaki itteäni motivoi rankasti pitämään huolta omasta terveydestä. Ei nyt sentään ehkä yhtä ankaralla asenteella kun sinä, mutta kuitenkin.

  2. Yleistä suomalaisten itsetunnosta:

    Allekirjoittaneen iloja on ollu myös toisaalla asuminen ja eläminen, siksipä tuo suomalainen tapa, ruokkia omaa mielihyväänsä toisten epäonnistumisella, hyökkää silmille ja asiaa on joutunut mutustamaan, joku logiikkahan tuolle pitää olla.

    Jonkinlaiseen lopputulokseenhan mutustelut ovat johtaneet ja versioni kutakuinkin seuraava.
    Suomalainen tapakulttuuri on yhteiskuntajärjestykseltään erittäin hierarkinen, ylempi käskee ja alempi vikisee, kritiikkiä saa hierarkian ylemmälle tasolle ns.alempitasoinen esittää, mutta siitä yleensä tavalla tai toisella rangaistaan. Yksilötasolla ollaan taasen korostuneen homogeenisiä, laumasta ei saa erottautua, varsinkaan muita paremmaksi.

    Homogeenisessa yksilökulttuurissa muiden yläpuolella nouseminen katsotaan aina eroamiseksi ”meistä”, logiikan mukaan vain yksi voi voittaa, eli häviäminen koituu suurimmalle osalle kohtaloksi (vaikka olisit tikissä). Näinollen persnettoilu ja epäonnistuminen on jollain kierolla tavalla ns.laumassa pysymistä (koska muutkin epäonnistuivat) ja olet yksi meistä (ja siitähän pitää tietysti muistuttaa).

    Hierarkisessa näkökulmassa taasen suomalainen, herravihassaan marinoituneena, ei juurikaan pidä siitä että jotkut yksilöt nousevat muiden yläpuolelle vapaa-ajan aktiviteeteissä (vaikkakin yksilö ammattilaisena/ammattimaisesti urheilee), määrää tahdin ja lakaiseen muut maton alle.
    Siispä tuossakin näkökannassa persnettoilu ja turvalleen lentäminen toimii samalla kaavalla, hän menettää hierarkisessa tarkastelussa ylempiarvoisena olemisen statuksen, kuuluu taas ”meihin” eli suureen laumaan.

    Yhteiskuntatasolla hierarkisen ja yksilötasolla homogeenisen tapakulttuurin perusjuuri on opetetussa tavoissa, syvällä alitajunnan syövereissä, yksilöt toimivat tiedostamatta.
    Toisaalta kansanluonne on heikon itsetunnon riivaama, koska kansakuntamme tapakulttuuri ei juurikaan anna mahdollisuutta terveen itsentunnon kehittämiselle, yleensä ollaan joko leuka rinnassa alahuuli väpättäen, tai jotkut kompensoivat ja näyttelevät elvistä aamusta iltaan, mutta terve itsetunto on hiukan harvinaisempaa.

    Terveen itsetunnon peruskivi on itsensä hyväksyminen yksilönä, jonka jälkeen voi hyväksyä muutkin (myöskin ne voittajat), ja ymmärtää että käsite ”me” koskee kaikkia ihmisiä eikä vain klooneja itsestään.

    Itsetunto urheilussa:

    Urheilussa itsetunto on ratkaisevassa osassa tekijöiden suorituksessa, varsinkin kriittisellä hetkellä (kilpailutilanne). Fysiikka-osastolla suomalainen on työtä pelkäämätön, välillä tosin laatu pääsee unohtumaan ja volyymi-painotteisuus nousee pintaan.

    Kriittisillä hetkillä psyykkiset ominaisuudet on liian monesti akilleen kantapää (jopa pelätään voittamista. alitajuntaisesti), omasta maksimaalisesta suoritustasosta jäädään.
    Kilpailutilanteessa maksimaalisen suoritustasosta (laskennallisen) ylittäminen on suomalaiselle hyvin harvinaista, koska psyykkiset resurssit jäävät hyödyntämättä koko kirjossaan, näinollen maksimaalisesta fyysisestä/psyykkisestä, yhteenlasketusta, tehoreservistä jää paljon käyttämättä (aivot käskee, keho suorittaa).

    Nämä ovat näitä kolmen pennin ajatuksia, mutta on tälle päässyt jokusen hetken uhraamaan, omissa aktiviteeteissä näiden kanssa taistellaan.

    Ja arvatkaapas kuinka helppoa on saada suomalainen psyykkiseen valmentautumiseen …

  3. Suomalaiset osaa tuon toisen mollaamisen. Kun itse reenasin kisoihin ja se oli prioriteetti nro 1 sinä vuonna äiti ja isä ei uskonut et pääsen ees sinne asti vaan oli lähinnä mollaamista joten haistatin vitut, painoin kahta lujemmin duunia ja siellähän olin, joutuivat molemmat nöyrtyyn ja pahasti :D
    Sunkin touhuja seuraillu tän vuoden ja hauskojahan nää sun videot vaikka hauskuus kaukana volyymi reenistä

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista